Raukka neko-chan ja inu-chan!

Yamaguchissa oli urheilu-festivaalit, miksei meillä ollut tuollaista lajia penskana? :D

Nuo lapset huiskutti meille tosi onnellisina! :DD

Syötiin puistossa Hotto Motto -ruokaa. Vähän tuntuu siltä, että sieltä tuolee haettua ruokaa vielä 

monta monta kertaa

Hieno_random_kokki

Ja nyt voin neuvoa hienosti mikä on 100 jenin-kauppa, jos joku on sitä joskus miettinyt: Mene lähimpään Tiimariin Suomessa ja näin olet juuri saapunut ylihintaiseen 100 en -kauppaan! :D Löytyi myös toinen timmarimainen kauppa, mutta hallitseva sävy kaupassa oli vaaleanpunainen ja siellä kuuli niin pikkulapsen kuin aikuisenkin suusta vain: kawaii, kawaii. Pitää ensi kerralla muistaa kaupan nimi, ihan varmasti nimittäin tulee mentyä uudestaan.

Eläinkaupassa käynti oli aika shokeeraava elämys, kun kissat ja koiratkin oli muovisissa boxeissa myynnissä. :/ Vaikka kyllähän tämä oli jo tiedossa, että tässä maassa myydään eläimiä tuolla tavalla. Siellä oli pissat lattialla ja joku koiranpentu söi omaa kakkaansa jne. ja suurin osa oikeastaan vain nukkui aika apaattisen näköisinä. :( Kaupassa myös haisi tosi pahalle! 

Reppanat

Kauppahalli oli piiitkä

Lopuksi hamstrasin paljon ruokaa taifuunin varalle ja nyt jännätään millainen se tulee olemaan. :)

-Sartsu

Roskia ja Rurouni Kenshin

Tässä istun tatamilla ja kirjoitan: Käytiin hakemassa merkinnät Residence cardiin, joka saatiin maahan tullessa ja liittymässä terveydenhuoltojärjestelmään. Sen jälkeen oli luvassa lisää orientaatiota ja kampuksen esittelyä ja tavattiin taas noissa merkeissä omat tuutorit. Sitten oli luvassa pitkäpiimäinen roskien lajittelu-sessio ja lopulta mentiin ihan kierrätyskeskukselle/jätelaitokselle asti katsomaan mitä siellä tapahtuu. Tämä kaikki siis sen takia, että Japanissa on varmaan maailman tiukin jätteiden lajittelu. Mietin yliopistolla, että mihin sitä uskaltaa edes purkan laittaa suustaan...

Käytiin illan päälle läheisessä Joyfulissa syömässä kaikkien vaihtareiden kanssa. Oli hyvää chikendoriaa. :D Lopuksi mentiin Main (Rollosta tuttu japanilainen) kanssa katsomassa uusi Rurouni Kenshin. Liput teatteriin ostettiin automaatista eikä kassalta ja teatterissa oli meidän lisäksi kaksi koulutyttöä. Ilmeisesti kaikki ovat jo nähneet leffan? :D Ainakin se on menestynyt hyvin lippukassalla!

Menossa teatteriin

Tätähän ei Suomessa voi nähdä

Leffassa ei siis ollut minkäänlaista tekstitystä, mutta uskalsin mennä katsomaan, koska Kensihinin tarina oli ennestään tuttu, kun luin vuosia sitten kyseistä mangaa ja katsoin animea. Siksipä tulikin sellainen outo nostalgian tunne, vaikken elokuvaa ollut aiemmin nähnytkään. Ja kun osasi itse vielä täydentää ne kohdat joista elokuvassa ei selitetty paljoa, sen perusteella mitä oli joskus kauan sitten nähnyt, niin tuntui kyllä aika jännältä! Ymmärsin kieltä sopivasti, eli niin paljon, että elokuvakokemusta voisi luonnehtia nautinnolliseksi. Niin paljon, että sieltä ymmärsi vitsejäkin. :D

Oli alkanut sataa, kun pyöräiltiin pois leffateatterilta ja piti varjella julistetta (maksoi vain jotain 3€!) ja kansiota, jotka ostin elokuvan oheistuotteista. Ei tuollainen pikku sade vielä mitään, sunnuntaina on tulossa taifuuni! Ovat kuulemma aika tavallisia täällä.

-(Sa)rianna :DDD

Lahjoja, tuutorointia, shoppailua

Tänään aamu alkoi metelöinnillä, kun jotkut kiinteistönhuoltaja/puutarha-sedät alkoi meluta pihalla. Kaikki ne papat kuitenkin tervehti kohteliaasti, kun astuin ulos kämpästä ja kysyivät vielä, että mistä päin sitä ollaankaan. :D Tultiin tuon toisen kämppiksen kanssa muuten siihen tulokseen, että japanilaiset on varmaan maailman kohteliaimpia ihmisiä.

Heti aamusta saatiin lahjakassit niin yliopiston kuin kaupungin puolesta! Tuolle punaruoskealle kaupungin kassille oli oikein seremoniakin, jossa piti taas esittäytyä. :D

Sisälsivät muuten hirveästi infojuttuja ja hygieniatarvikkeita

Tapasin tänään eka kertaa opiskelijatuutorini, joka oli tosi mukava ja puhui hyvin englantia! Akira myös täytti ihan mielellään minun lappuja joihin piti kirjoittaa kanjeja, joita en osaa juuri yhtään ja sanoi, että kirjoitan katakanoja paremmin kuin japanilaiset, vaikken osaa oikein niitäkään. :D:D Ja tyypillä oli muuten suomalainen kaveri. x) Tämän jälkeen saatiin omat puhelimet! (vihdoin) Ja sitten lähdettiin youme town-ostoskeskukseen hakemaan puhelimiin liittymiä.  Niitä odotellessa saatiin shoppailla!

Luulin eka, että kaikki puhuivat "yume townista" "yume" = unelma

joten kysyin kämppikseltä: "Do they sell dreams there?"

 Yllättääkö tämä edes ketään? :DD

Pyörryttävä tunnelma, mutta een sortunut nuihin

Sorruin kyllä kaupassa yhtiin peleihin joihin tuhlasin 200 jeniä eli n. 2€. :D Mutta en voittanut niistä yhtikäs mitään! Video ei jostain syystä suostu latautumaan nyt, niin yritän laittaa sen tänne huomenna. Kuvasin siis niitä pelihärpäkkeitä, joista yhtä pelasin. Tulipa käytyä myös musiikkikaupassa, jossa ei kyllä ollut hiden levyjä (joku video kyllä oli) ja X Japanilta oli vain sinkkukokoelma. Mutta osasinpa kysyä myyjältä mitä olin etsimässä ja tyyppi tajusi kyllä täysin mitä tarkoitin. :D

Näköjään lähdin mukaan tähän söpöyssekoiluun ostamalla itselleni roskapöntön!

Pitkän päivän päätteeksi palattiin yliopistolle, jossa saatiin vihdoin ja viimein polkupyörät. Ei muuten ole jalkajarruja. :DD Ja aiemmin saatiin kuulla päivällä, että Japanissa ei saa ajaa pyörällä humalassa (ainakaan jos poliisi näkee...), koska se lasketaan ilmeisesti rattijuoppudeksi. Jos sama olisi Suomessa, niin montakohan kertaa sitä olisi jo narahtanut...

-Sarppa

Eka kertaa yliopistolla

Nukuin viime yönä aika vähän... Johtui ehkä siitä, että löysin yöllä sängystä kaskaan! Japaniksi se elukka on nimeltään "semi". Pitää opetella käyttämään ilmastointia ettei tarvi pitää parvekkeen ovea auki. :s

Tänään mentiin kaikkien vaihtareiden kanssa yliopistolle, jossa meille oli pienimuotoiset tervetuliaisjuhlat. Opettajat esitteli meille itsensä ja kaikki vaihtarit saivat vuorotellen esittäytyä yliopiston väelle. Oma lainini meni kirjaimellisesti näin:

"Konnichiwa.
Hajimemashite.
Finrando kara kimashita.
Rappurando no daigaku no Sarianna desu.
Doozo yoroshiku onegaishimasu."

suomeksi

"Päivää.
Saanko esittäytyä.
Olen Sarianna Suomen Lapin yliopistosta.
Hauska tutustua."

Meille tarjottiin ruokaa ja juomaa, jota sai myös lopuksi ottaa mukaan. Kaikille esiteltiin omat tuutorit ja tänäänkin kävi ilmi, että ainakin kolme muuta yliopiston henkilökunnasta, Watanaben lisäksi, olivat käyneet Suomessa. Vanhat opettajat lähinnä naureskeli minulle ja kehuivat, kun puhuin japania. Tuosta itse tilaisuudesta ei ole itsellä kuvia, mutta henkilökunta kuvasi tilaisuudessa eli ehkä yliopiston nettisivuille ilmestyy sitten kuvia meistä. :D

 Nimilaput saatin tuossa tilaisuudessa

Vielä ei selvinnyt mikä tuo Tiara on

Matkalta löytyi hirvitys! Tästä ei selviä minkä kokoinen tuo on, kun en uskaltanut laittaa mitään sen viereen. :S

Täällä on muuten tosi hellyyttävää, kun pienet ja vähän isommatkin koululaiset sanoo kadulla vastaan tullessa "Haroo", johon vastaa itsekin jotenkin vaistomaisesti "Haroo" eikä "Hello". :DD Tuossa kävelyllä selvisi  muuten myös, että saattaisin saada kanadalaisesta tytöstä seuraa tämän vuoden puolella järjestettäville keikoille.

Joen varrelta

Ja joessa uiskenteli tämmösiä :D

Mutta namba -animemainos pullon kyljessä :D Lieneeköhän hyväkin sarja?

 Kotikatu

Ja koti. :) Vasen kakkoskerroksen ikkuna on minun

Kuvattu digi-pokkarilla ja tärisevällä kädellä, että älkää valittako laadusta.

Maisema parvekkeelta siis ja tuosta saa äänimaisemastakin, ehkä jotain hajua.

Tämä oli tämmöinen kuva -ja videopainotteinen postaus tällä kertaa. Katotaan mitä seuraavaksi. :D

Ps. Täällä meidän kämpässä taitaa olla uusi korealainen Antti Tuisku-fani. :D

-Sartsa

Vuosi Japanissa alkaa än-yy-tee, NYT!

冒険が 始まる!

Booken ga hajimaru!

Tästä alkaa seikkailu Aasiassa ja lähinnä Japanissa. Tekisi mieli kirjoittaa englanniksi, mutta toisaalta tuntuu, että täytyy kirjoittaa suomeksi... En tiedä. Aloitetaan vaikka näin ja vaihdetaan kieltä lennossa jos siltä tuntuu. :D Blogin nimi on suomeksi "Unelmien kabinetti", koska minusta tämä blogi on vähän niin kuin kabinetti johon voi pistää esille mitä kaikkea täällä tapahtuu, ja niin koska tässä eletään tätä Japani-unelmaa. :D   

Tästä alkaa siis kauan odotettu ja paljon puhuttu vaihtarivuosi Japanissa. Nyt on selvitty kauheasta, yli 12 tuntia kestäneestä matkustamisesta Pekingin kautta Osakaan ja sieltä Yamaguchiin. Japanissa lentokentällä oltiin kohteliaampia eikä niin tarkkoja kuin Kiinassa.

Pekingin lentokentältä

Puikot on jo käsissä. :D Ruoka oli hyvää, mutta tuo melonimehu aika kauheaa

Kiinassa oltiin oikeastaan jopa suht törkeitä ja Japanissa melkeinpä rennompia kuin Suomen kentällä. :DD Junalippuja hankittaessa koeteltiin lipunmyyjän hermoja, mutta saatiin hoidettua liput puhumalla sekaisin japania ja englantia. Lippuautomaatteihin ei vielä uskallettu kajota. Sitten matkustettiin aluksi tavallisella junalla ja sitten shinkansenilla (luotijuna). Shin-Yamaguchin asemalta minua ja Tuukkaa tuli hakemaan professori Watanabe, joka alkoi yllättävää kyllä, puhua SUOMEA! Proffa kertoi, että oli opiskellut 20 vuotta sitten Suomessa. Siinä me sitten ajeltiin Watanaben pienellä autolla, kaskaiden sirittäessä, uutta kotia kohti. Matkalla muuten selvisi, että yhdestä onsen-kylpylästä löytyy sauna!

 Junan odottelua ja eka kerta automaatilla. Feilasin, kun ostin pahaa teetä ja lonkerolle maistuvaa limukkaa

Ostin shinkansen matkan ajaksi bentoota juna-aseman kioskista. Yksi lokero syöty tuossa vaiheessa. :D

Tämä on ihan oikea japanilaistyylinen kaksikerroksinen kolmen hengen kämppä, ei sellainen ankea solu missä Suomessa on joutunut asumaan, vaan väittäisin jopa viihtyisäksi! Kyllä, seinät on paperia ja suurin osa ovista aukeaa sillä tavalla liu'uttamalla. :D Keittiössä on esim. outo vedenkeitin, joka oli aivan liian kehittynyt, että olisin osannut käyttää ja vessan vetämisestäkin meinasi tulla kriisi, kun hana alkoi vuotaa samalla kun veti pöntön. Mutta tulin siihen tulokseen, että sehän on aivan loogista. Kylppäristä löytyy pikkuinen kylpyamme. :D Huoneissa on ihan sängyt eikä futonit, mutta liinavaatteet on kummallisen paksut (ilmeisesti talvea varten), ja oli pakko nukkua pelkällä suomalaisella pussilakanalla ettei tukehtuisi (täällä ei käytetä edes petivaatteita!). Kuvia tulee sitten, kun saan oman huoneen sisustettua!

Nämä vuoret on tosiaan kaikkialla

Täällä pääsen elämään ihan kunnolla aasialaisittain, sillä huonetoverit on Kiinasta ja Etelä-Koreasta. Tässä kämpässä osataan keskimäärin paremmin japania kuin englantia, mutta kaikki on tulleet tähän mennessä ymmärretyiksi ja tästä tämä oma japanin kielen taito lähtee varmaan aika vauhdilla kohenemaan. :D Sain muuten taas uuden lempinimen. Kämppikset on sitä mieltä, että minulla on vaikea nimi ja toinen kämppis tykkää Rihannasta niin minuakin on sitten helpompaa sanoa Riannaksi. :DDD Sarppaa tai Sartsaa en ole uskaltanu vielä edes ehdottaa, kun ne luultavasti vääntyvät Saruppa ja Sarutsa ja "saru" on apina japaniksi.  Vanhoista lempinimistäkään ei ole hyötyä, koska "saku" tarkoittaa kukkimista ja aitaa ja se on ilmeisesti pojan nimi täälläkin. En tiedä haluaisinko olla Sakura...    

  

Tänään shoppailin ensimmäistä kertaa Yamaguchin marketeissa kämppisten kanssa ja ostin kaikkea mitä Suomesta ei pystynyt mukaan ottamaan: ruokaa, shampoota jne. Kämppikset osasivat neuvoa mikä oli mitäkin ja mitä kannatti mielummin valita samantapaisista tuotteista. Selvisi myös, että lähimmän ruokakaupan hinnat halpenee ilta kuuden jälkeen. 

En kyllä Suomessa poseeraisi näin, mutta täällä tämä on sallittua. :D Shoppailemaan lähdössä tyttöjen kanssa. Takan maisemaa läheltä meidän kämppää.

Kaveri asuu Suomessa Joensuussa, mutta minäpä asunkin Vuorensuussa! (yama = vuori, kuchi = suu, k -> g yhdyssanoissa) 

Nyt jännäämään sopivasti huomisen tervetulias-paardeja! :D

-Sarppa